Muistoarpi

”Vuonna 2006 aloitin sen hetkisen elämäni suurimman taistelun. Kärsin kivuliaista kipushokeista enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Rohkaistuin ja kävin lääkärissä. Useiden tutkimusten, kokeiden ja asiantuntijoiden tapaamisien jälkeen todettiin ettei minua pystytä auttamaan, sain lähetteen KYS:siin. Suurena riskinä oli myös, että saatan menettää kävelykykyni vasemmasta jalastani. Olin sairastunut kasvaimeen, onneksi hyvälaatuiseen.

Pelko kävelykyvyn menettämisestä antoi minulle inspiraation toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: kokea mallikuvaukset. Otin yhteyttä helsinkiläiseen kuvaajaan ja matkustin hänen kuvattavakseen nuorena raajarikkona, ja niin kaikki sai alkunsa.

Nyt leikkauksesta on kulunut seitsemän vuotta. Muistonani on noin 15 cm pitkä leikkausarpi vasemmassa sisäreidessäni. Liikuntakykyni säilyi, kiitos KYS:sin ammattitaitoiselle kirurgille. Ja mitä kuuluu mallikuvaukselle? Kuvani herättivät kuvaajien mielenkiinnon ja olen saanut toteuttaa erilaisia mallikuvaus- ja näytösprojekteja siitä asti kun leikkauksesta toivuin.

En ole kuitenkaan ollut sinut arpeni kanssa ja olen sen takia jättänyt väliin mm. joitain mielenkiintoisia malliprojekteja.”

saija_varjola-1

 

Tämän tarinan Saija kertoi minulle, kun olimme kuvanneet kotonani muutamia esimerkkikuvia Sulantoblogin laitekokeilua varten.

Minulle tuli tarinasta mielleyhtymä erääseen kauniiseen kuvaan, jossa mallin selässä oli suuri leikkausarpi tai muu vastaava. Arpi oli kyseisessä kuvassa osa kuvattavaa eikä vähentänyt hänen tai kuvan kauneutta millään tavalla.

Niinpä sitten ehdotin Saijalle, että mitä jos joskus tehtäisiin voimakas kuva, jossa on mukana myös tuo kyseinen leikkausarpi, joka nykyään on erottamaton osa häntä. Saija tuumaili hetken ja oli sitten sataprosenttisesti mukana projektissa.

Ideoimme yhdessä kuvaa, joka olisi yhtä aikaa voimakas ja seesteinen, sellainen eteenpäin katsova. Mietimme, että tähän aikaan vuodesta joku romanttinen ja kaunis sisämiljöö toimisi parhaiten projektin näyttämönä.

Pienen tuuminnan ja muutaman tyhjän arvan jälkeen tajusin soittaa Varjolan tilalle. Tilalla sijaitsee erittäin kaunis vanha rakennus, joka toimii nykyään ravintolana. Selitin projektin heillle ja tilaongelma ratkesi kertaheitolla.

Kuvauspäivänä pääsimme töihin vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Tästä seurasi se ongelma, että valaisua ei saanut tehtyä enää parin testikuvan jälkeen halutunlaiseksi. Ulkona oli kertakaikkiaan liian pimeää, että millään valotusajan pidennyksellä ikkunoista saisi valoisia ja tunnelman sellaiseksi, jota alunperin suunnittelimme.

Päädyimme sitten tekemään tunnelmasta ja ilmeistä vähän voimakkaampia, koska sen toteutus oli kyseisissä olosuhteissa helpompaa ja sekin teema sopi kuvan tarkoitukseen oikein hyvin.

Valaistus oli melko simppeli, malli on valaistu mallin edessä pään yläpuolella sijainneella ja alaspäin osoittavalla tasovalolla. Tasoituksena toimi sateenvarjo, joka oli sijoitettu suoraan kameran taakse. Taustan verhoihin on ammuttu sivulta parit pikkusalamat pienellä teholla.

Tätä kuvaa tehdessäni otin itselleni sen haasteen, että tällä kertaa en kuvaa suoraan kohti taustaa, vaan teen kuvasta hieman kolmiulotteisemman. Tämä tapahtui kuvaamalla siten, että kuvassa näkyy myös huoneen nurkka ja että kuvattava kohde näkyy kokonaan lattiapinnalla, jolloin etäisyydet ja syvyyssuunta hahmottuvat katsojalle.

Kaiken kaikkiaan projekti oli oikein mukava ja opettavainen. Isot kiitokset vielä Saijalle ja Varjolan tilalle.