Kesäkuun kontaktiviikko

Käännetäänpäs muistelot nyt kesäkuulle. Lomaisan kuukauden ansiosta meitä hemmoteltiin peräti viikon kestäneellä kontaktijaksolla. Wohoo!

Kokonaiseen viikkoon mahtuu monenlaista ja käsittelimmekin useampaa asiaa. Aiheina olivat dokumenttikuvaus, kuvajournalismi, salamakuvaus miljöössä ja kuvatulkinta. Rehellisesti sanottuna en uskalla nyt kirjoittaa kuin tuosta salamakuvauksen työpajasta ja vähän kuvajournalismista. Tämä johtuu siitä, että muut käsitteet vaativat pienen kertauksen, ennen kuin kehtaan niistä kaikella kansalle raapustaa. Faktat kohdilleen ja niin edelleen.

Aloitetaanpas kuvajournalismista. Tosiaan kävimme kuvajournalismissa lävitse lehtikuvaa ja varsinkin aikakausilehtiä Hanna-Kaisa Hämäläisen johdolla. Teimme hänelle myös harjoitustehtävän. Tarkoituksena oli kuvata pienyrittäjää tai pienen yrityksen työntekijää yhden päivän ajan. Tehtävä oli minusta erittäin mielenkiintoinen, mutta ei ehkä aivan mutkaton.

Valitsin yritykseksi vanhana pelimiehenä Jyväskylän Fantasiapelit. Yritys on pieni, tunnelmallinen liike, joka myy erilaisia lauta/roolipelejä ja scifi/fantasiakirjallisuutta. Valikoimaan kuuluu myös lautapelien figuurit ja maalaustarvikkeet. Liikkeessä on myös harrastetilat maalauskerhoille ja itse pelien pelaamiselle. Eli kuvattavaa pitäisi siis riittää. Kiitokset muuten henkilökunnalle yhteistyöstä!

Iso osa tätä työtä oli minusta muuten itsensä potkiminen persuuksille. Että kehtaa mennä kysymään vieraita ihmisiä työssään kuvattavaksi. Se opetti ehkä eniten.

Kalustoksi päätin ottaa pelkän pokkarin, koska en halunnut pelotella kuvattavia isolla järjestelmäkameralla enkä uskonut, että kaipaisin näihin kuviin syväterävyydellä kikkailua. Pyrin saamaan kuviin tilanteita, keskustelua, asiakaspalvelua ja erikoista tuotevalikoimaa. Kuvaus kesti muistaakseni noin tunnin.

Tässä palauttamiani kuvia.

Ollakseni aivan rehellinen, niin en pitänyt itse lopputuloksesta kamalasti. Varmasti ne nyt olisivat toimivia kuvia liikkeeseen liittyvän lehtijutun kuvitukseen, mutta itse ehkä odottaisin enemmän. Varsinkin jos olisin ammattilaiselle maksava asiakas.

Ruoditaanpas vähäsen, että mikä meni vikaan. Mielestäni Hanna-Kaisa antoi aika osuvaa palautetta, oli ehkä himpun liiankin kohtelias, mutta ehkä se on ymmärrettävää tuntemattomien kesken. Eli ongelmana oli se, että en saanut tuota tilaa tuotua oikein esille.

Liiketila on siis varustettu vaaleilla paljailla seinillä, puun värisillä hyllyillä ja muutamilla julisteilla. Tila oli siis hyvin pelkistetty ja esiintyy kuvissa helposti tylsänä. Tässä olisi ehkä Hanna-Kaisan vinkin mukaan jotenkin pitänyt vielä korostaa noita suoria ja moninaisia hyllyrivejä ja alleviivata tilan yksinkertaisuutta. Tällä tavoin siitä olisi saanut ehkä vaikuttavamman ja kiinnostavamman näköisen kuvissa. Koska luonnossa kaiken tilpehöörin paljous ja selkeä järjestys tekevät paikasta oikeastikkin kiinnostavan tutkia. Hankala eritellä syitä, mutta jotenkin se ei minustakaan näistä kuvista välity.

Tottakai tosimies valittaa tässä vaiheessa kalustoa. Mietin, että olisinko saanut kuviin ryhtiä jollain tosi laajakulmaisella objektiivilla. Olisi saanut reilusti tuota hyllyriviä tai seinää kuvaan ja samalla jonkin asiakaspalvelutilanteen. Sinänsä ilmeet, asennot yms kuvattavilla oli minusta ihan onnistuneita.

Pidin tehtävää kuitenkin erittäin mielenkiintoisena ja kivana. Päätin tehdä tehtävän uudestaan pidemmällä ajalla ja erilaisessa miljöössä. Täytyy kyllä myöntää, että opiskelukavereiden siistit aikaansaannokset motivoivat kanssa yrittämään uudestaan. Heillä oli tosi hienoja kuvasarjoja mm. ravintolalaivasta ja Uuraisten vanhasta huoltoasemasta.

Kävin ostamassa edellisenä kesänä autooni kesärenkaat Jyväskylän ja Uuraisten välissä sijaitsevasta rengasliike Paussusta. Mietin jo silloin, että tätä paikkaa pitäisi päästä kuvaamaan ja nythän siihen avautui täydellinen tekosyy!

Teenpäs tähän väliin tälläisen cliffhangerin ja kirjoitan kyseisestä keikasta ja muista kontaktiviikon tapahtumista seuraavalla kerralla. 😉