Etätehtävä: Terävä kortti

Toiseen etätehtäväkuvaan olin valinnut esineeksi ”kortin” ja adjektiiviksi ”terävän”. Tästä kuvasta minulla oli päässä melko selkeä visio, että millainen siitä pitäisi tulla.

Eli kortista olisi tarkoitus tehdä terävän oloinen sijoittamalla se parranajokuvaan partahöylän tilalle. Valo voisi olla aika dramaattinen ja sivulta tuleva. Tästä kuvasta tiesin myös valmiiksi, että siitä tulisi melko varmasti mustavalkoinen.

Projekti alkoi mallin etsimisellä. Elikkä ei muuta kuin huutelemaan kavereille sosiaalisessa mediassa. Vapaaehtoinen löytyi heti, mutta sitten kun kuvauksen aika koetti, niin mokoma tuli kipeäksi. Tässä vaiheessa elettiin muistaakseni sunnuntaita ja tehtävät oli palautettava ennen torstaita. Noh ei muuta kuin varamiestä hakemaan ja kuvaus saatiin sovittua keskiviikolle. Illalla oli itselläni vielä toinenkin meno, joten tehokasta kuvausaikaa oli noin tunti. Nyt ei passaisi möhliä, tai tulisi kiire.

Aloitin kuvaamisen asettamalla taustalle mustan kankaan ja päävalon mallin oikealle puolelle. Päävaloon asetin valon muokkaimeksi tasovalosateenvarjon. Tällä saataisiin aikaiseksi mukavan pehmeä siirtymä valosta varjon puolelle. Ensimmäiset testikuvat näyttivät tältä.

Toisena valona lisäsin mallin taakse kameran vasemmalle puolelle korkovalon. Sen valonmuokkaimena toimi hopeapäällysteinen sateenvarjo.

Tämän jälkeen tulin nopeasti sellaiseen käsitykseen, että tehty valaistus ei nyt vastannut ainakaan näin sommiteltuna alkuperäistä visiota. Isoimpana ongelmana oli käsi, joka tulee päävalon eteen peittäen posken ja kortin ja valaistuen itse samalla aivan liikaa. Kuvasuhteestakin tulisi vaakamallinen, joka ei kuulunut alkuperäiseen visioon.

Lyhyen pähkäilyn jälkeen mallin rintamasuunta oli käännetty toisinpäin ja takaa vasemmalta tuleva valo olikin päävalo. Samaten katsotiin kädelle ja kortille sellainen asento, että ne eivät ole tiellä.

Tässä kuvassa oli tosiaan ideana tehdä kortista terävä. Järkeilin, että kortin asento ja se, että miten valo siihen osuu, vaikuttaa voimakkaasti lopputulokseen. Simo taisi käyttää jossain vaiheessa tästä sanaa materiaalintuntu. Elikkä esimerkiksi sivulta tuleva valo tuo materiaalin ominaisuudet esiin eri tavalla kuin suoraan kameran suunnasta tuleva. Tässä tapauksessa käytin sivusta tulevaa valoa luodakseni ehkä hieman valheellisenkin tunnelman. Eihän tuollainen Electroni-kortti nyt oikeasti kovin terävä kumminkaan ole. Kun saimme mallin kanssa lopullisen poseerauksen kohdilleen, haimme vielä hienosäätönä kortin asemaa kääntämällä kättä aina hieman jokaisen kuvan jälkeen. Tässä pari esimerkkejä hylätyistä lopputuloksista.

Lopulliseen kuvaan lisäsin kuvankäsittelyssä vähän terävöitystä ja paikallista vaalennusta kortin reunaan. Tasoista säädin kuvan kontrastia vähän reippaammaksi. Rajaus oli aika nappi valmiiksi. Minun pitäisi opetella rajaamaan löysemmin, koska niin päin olisi jälkikäsittelyn kannalta parempi.

Lopullisen kuvan asetukset olivat ISO 100, 108mm, F/8.0, 1/160s. Alla vielä kaavio valojen asettelusta.

Loppuyhteenvedoksi näistä molemmista etätehtäväkuvista voisin sanoa sen, että hyvin suunniteltu on tosiaan puoliksi tehty. Tätä on sanonut useampikin itseäni kokeneempi kuvaaja ja se pitää enemmän kuin hyvin paikkaansa. Kokeilemalla ja kikkailemalla voi saada aikaiseksi hyviä kuvia, mutta siinä tuntuisi menevän kauan ja lopputulos ei ole koskaan varma.

Kun taas päässä on valmiiksi ajatus tulevasta kuvasta, niin silloin ei tarvitse kuin miettiä toteutus, asetella malli ja painaa laukaisinta. Näistä kahdesta kuvasta hedelmäkuva oli tuollaista kokeilua ja siinä meni kauan ja siltikin tulos oli laadultaan kyseenalainen. Korttikuvasta taas tiesin millainen siitä tulisi, sain sen omasta mielestäni onnistumaan ja vieläpä tiukalla aikataululla. Ilman valmista ajatusta kuvasta ja järjestelmällistä työskentelyä valojen kanssa en olisi siinä onnistunut.