Ensimmäinen demopäivä

Ensimmäinen demokerta alkoi koulun studion varusteiden tarkemmalla esittelyllä. Kävimme lävitse studiosalamoiden nippelit ja erilaiset valonmuokkaukseen käytettävät vimpaimet. Erilaisten valonmuokkaimien erot on käyty lävitse hyvin myös mm. täällä:

http://www.thephoblographer.com/

Huomionarvoinen seikka varsinkin noissa tuon sivuston studioesimerkeissä on se, että eri valonmuokkaimet syövät salaman tehoa eri tavalla. Eli siis mikäli vaihtaa vaikka sateenvarjon softboxiin, niin salaman teho pitäisi säätää uudelleen. Valotuserot kuvissa johtuvat tästä. Kuvista näkyy kuitenkin hyvin miten kovaa tai pehmeää valoa mikäkin muokkain tuottaa. Toki tuolta puuttuu esim. eri kokoisten sateenvarjojen/softboxien yms. väliset erot puhumattakaan eksoottisimmista muokkaimista.

Ruokailun jälkeen siirryimme sitten kuvaamaan erilaisia tuotteita. Käytimme koulun kameraa joka oli kytketty Imacciin.

Erilaisia kohteita oli 3. Välipalapatukkapaketteja, Pentikin poro ja ruisleipää rekvisiitalla.

Patukkapaketeilla demottiin kuvakulman vaikutusta ja aukon, syväterävyyden ja tarvittavan salamatehon suhdetta.

Patukkapakettien kuvausta

Mielenkiintoisinta tässä demossa oli, että mikäli tahtoo koko kuvattavan kohteen teräväksi ja mikäli käytössä on yhtään pidempi polttoväli ja/tai paksumpi kohde, niin salamatehoa vaaditaan melkoisesti.

Tämähän siis johtuu siitä, että syväterävyyttä saa lisää pienentämällä aukkoa. Koska aukko pienenee, niin kameraan pääsee vähemmän valoa. Pienempää valomäärää taas kompensoidaan lisäämällä tehoa salamaan.

Toinen demo olikin jo monipuolisempi. Tässä kävimme läpi valaistusta vähän luovemmin ja yhdistimme kynttilän- ja salaman valoa. Kuvauskohteena oli Pentikin poro, tai ainakin ihan pätevä kloonituote.

Tässä kuvauksessa teimme taustan ensin. Taustana toimi harmaa kartonki. Sitä valaistiin erikseen salamalla siten, että tausta tummeni ylöspäin. Eli salama suunnattiin taustan alalaitaan, jolloin ylempi osa ei valottunut niin paljoa.

Tämän jälkeen poron taakse lisättiin salamat sekä oikealle, että vasemmalle puolelle korkovaloiksi. Nämä saivat poron ääriviivat esille. Salamoissa käytettiin muistaakseni tasovaloja valonmuokkaimina.

Neljäs salama sijoitettiin kameran vasemmalle puolelle valaisemaan poron etumusta. Tämä loi kivannäköiset kaaret poron rintaan ja jalkoihin.

Viimeisenä valona kameran oikealle puolelle sijoitettiin heijastin, jolla saatiin tasoitettua kontrastia ja tuotua esiin paremmin ainakin poron mahan muotoa.

Kun valot olivat kohdillaan, oli aika sytyttää kynttilät. Lyhyellä valotusajalla kynttilän liekki ei näy juuri ollenkaan, koska se on huomattavasti himmempi mitä salaman antama valo. Ratkaisuna toimii valotusajan pidentämpinen. Salaman välähdyshän on joka tapauksessa huomattavasti nopeampi, kuin valotusaika. Mikäli mistään ei tule ylimääräistä valoa, niin kuva näyttää samalta salamoilla valaistessa oli valotusaika 1/100 tai 100s. Mikäli mukana on muuta valoa, joka on luonteeltaan jatkuvaa (kynttilä, aurinko, kattolamppu tms.), niin ne antavat valoa sitä enemmän, mitä pidempään valotetaan.Testasimme eri valotusaikoja. Puoli sekuntia oli liian vähä ja kaksi sekuntia liikaa. Ensimmäiseksi kokeiltu 1s oli juuri sopiva. Se valaisi vähän poroa ja teki liekkeihin kivat tähtikuviot.

Lopuksi testasimme savua. Perusideana on, että savu näkyy silloin, kun sitä valaistaan takaapäin. Tässä tilanteessa savun pitäisi näkyä selkeästi, kun takana on kaksi kirkasta salamaa, jotka toimivat korkovaloina. Näin kävikin, alla yksi esimerkki. Tässä suurimpana ongelmana oli saada savu nousemaan sopivasti. Ei liian paksuna, ei liian ohuena ja mielellään kaikista kynttilöistä yhtä aikaa. Tämä ei tahtonut onnistua millään ja Simo totesikin, että voidaan ottaa useampi kuva ja yhdistellä niistä kiekuroita keskenään. Alla olevassa esimerkissä on siis aivan liikaa savua.