Aihearkisto: Projektit

Muistoarpi

”Vuonna 2006 aloitin sen hetkisen elämäni suurimman taistelun. Kärsin kivuliaista kipushokeista enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Rohkaistuin ja kävin lääkärissä. Useiden tutkimusten, kokeiden ja asiantuntijoiden tapaamisien jälkeen todettiin ettei minua pystytä auttamaan, sain lähetteen KYS:siin. Suurena riskinä oli myös, että saatan menettää kävelykykyni vasemmasta jalastani. Olin sairastunut kasvaimeen, onneksi hyvälaatuiseen.

Pelko kävelykyvyn menettämisestä antoi minulle inspiraation toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: kokea mallikuvaukset. Otin yhteyttä helsinkiläiseen kuvaajaan ja matkustin hänen kuvattavakseen nuorena raajarikkona, ja niin kaikki sai alkunsa.

Nyt leikkauksesta on kulunut seitsemän vuotta. Muistonani on noin 15 cm pitkä leikkausarpi vasemmassa sisäreidessäni. Liikuntakykyni säilyi, kiitos KYS:sin ammattitaitoiselle kirurgille. Ja mitä kuuluu mallikuvaukselle? Kuvani herättivät kuvaajien mielenkiinnon ja olen saanut toteuttaa erilaisia mallikuvaus- ja näytösprojekteja siitä asti kun leikkauksesta toivuin.

En ole kuitenkaan ollut sinut arpeni kanssa ja olen sen takia jättänyt väliin mm. joitain mielenkiintoisia malliprojekteja.”

saija_varjola-1

 

Tämän tarinan Saija kertoi minulle, kun olimme kuvanneet kotonani muutamia esimerkkikuvia Sulantoblogin laitekokeilua varten.

Minulle tuli tarinasta mielleyhtymä erääseen kauniiseen kuvaan, jossa mallin selässä oli suuri leikkausarpi tai muu vastaava. Arpi oli kyseisessä kuvassa osa kuvattavaa eikä vähentänyt hänen tai kuvan kauneutta millään tavalla.

Niinpä sitten ehdotin Saijalle, että mitä jos joskus tehtäisiin voimakas kuva, jossa on mukana myös tuo kyseinen leikkausarpi, joka nykyään on erottamaton osa häntä. Saija tuumaili hetken ja oli sitten sataprosenttisesti mukana projektissa.

Ideoimme yhdessä kuvaa, joka olisi yhtä aikaa voimakas ja seesteinen, sellainen eteenpäin katsova. Mietimme, että tähän aikaan vuodesta joku romanttinen ja kaunis sisämiljöö toimisi parhaiten projektin näyttämönä.

Pienen tuuminnan ja muutaman tyhjän arvan jälkeen tajusin soittaa Varjolan tilalle. Tilalla sijaitsee erittäin kaunis vanha rakennus, joka toimii nykyään ravintolana. Selitin projektin heillle ja tilaongelma ratkesi kertaheitolla.

Kuvauspäivänä pääsimme töihin vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Tästä seurasi se ongelma, että valaisua ei saanut tehtyä enää parin testikuvan jälkeen halutunlaiseksi. Ulkona oli kertakaikkiaan liian pimeää, että millään valotusajan pidennyksellä ikkunoista saisi valoisia ja tunnelman sellaiseksi, jota alunperin suunnittelimme.

Päädyimme sitten tekemään tunnelmasta ja ilmeistä vähän voimakkaampia, koska sen toteutus oli kyseisissä olosuhteissa helpompaa ja sekin teema sopi kuvan tarkoitukseen oikein hyvin.

Valaistus oli melko simppeli, malli on valaistu mallin edessä pään yläpuolella sijainneella ja alaspäin osoittavalla tasovalolla. Tasoituksena toimi sateenvarjo, joka oli sijoitettu suoraan kameran taakse. Taustan verhoihin on ammuttu sivulta parit pikkusalamat pienellä teholla.

Tätä kuvaa tehdessäni otin itselleni sen haasteen, että tällä kertaa en kuvaa suoraan kohti taustaa, vaan teen kuvasta hieman kolmiulotteisemman. Tämä tapahtui kuvaamalla siten, että kuvassa näkyy myös huoneen nurkka ja että kuvattava kohde näkyy kokonaan lattiapinnalla, jolloin etäisyydet ja syvyyssuunta hahmottuvat katsojalle.

Kaiken kaikkiaan projekti oli oikein mukava ja opettavainen. Isot kiitokset vielä Saijalle ja Varjolan tilalle.

Kaksi kesäistä projektia

Kesän aikana tein kaksi tosi mielenkiintoista projektia. Toinen oli jo äsken mainitsemani journalistishenkinen kuvailu Rengasliike Paussun mahdottoman tunnelmallisessa miljöössä. Toinen oli henkilökuvaus pienessä kuumailmapallossa melkein kilometrin korkeudessa.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, halusin tehdä kuvajournalismitehtävän uudelleen, koska olin niin kamalan kateellinen opiskelukavereiden hienommista kuvasarjoista. Ei vainen. Lähinnä syynä oli uteliaisuus, että millaista kuvaa tulee tehtyä aivan toisenlaisessa miljöössä.

Olin asioinut aikasemmin Oy K. Paussu Ltd.:ssä ja olin vaikuttunut ensinnäkin ehkä maailman sydämellisimmistä palvelusta, mutta myös liiketilojen persoonallisuudesta. Oikeasti, tälläisiä paikkoja voisi kuvitella olevan vain Raid-kirjoissa.

Soitin itse Kari Paussulle ja kysyin, että kävisikö, että kuvailisin heillä päivän. Hän oli innostunut ajatuksesta ja kertoi, että en ole ainoa paikalla käynyt kuvaaja. Paikasta on tehty aiemmin lehtijuttuja ja tekeillä on myös filmidokumentti. En ole siis ainoa tämän liikkeen viehätysvoimasta vakuuttunut.

Halusin lähteä myös tälle reissulle huomaamattomalla kalustolla, mutta tahdoin myös vähän kikkailla syväterävyyden kanssa. Niinpä keksin lainata kaverilta oman pokkarini isoveljen, eli Fuji X100:n. Se osoittautui mukavaksi tuttavuudeksi ja johti myöhemmin koko kaluston vaihtoon eri tyyppiseksi.

Mutta asiaan, kuvat löytyvät alla olevan kuvalinkin takaa. Yhtäkään kuvista ei ole järjestetty tai poseerattu. Ne on kuvattu seurailemalla liikkeessä työskentelevien ihmisten toimintaa pitkin päivää.

Kuvia on käsitelty pääasiassa laskemalla vähän saturaatiota ja lisäämällä vinjetointia. Ei sen takia, että kuvat näyttäisivät jotenkin vanhalta, vaan että minusta tähän sarjaan sopi hillitty värimaailma.

Toinen mielenkiintoinen kuvauskeikka oli kunnallisvaaliehdokas Elli Ravantin kanssa. Hän on entinen työkaverini ja hän ehdotti, että tahdoinko päästä kuvaamaan hänen isänsä kuumailmapalloon henkilökuvia ja samalla tietty maisemia. Ai että tahdonko?

Keikka oli ylivoimaisesti haastavin, mutta myös samalla nautinnollisin kaikista tähän mennessä tekemistäni kuvauksista.

Otin kalustoksi pokkarini, koska tiesin, että joudun pitelemään kameraa yhden käden varassa kurkottelemalla ahtaassa korissa. Samalla pokkarin pieni kenno mahdollisti suuren syväterävyyden. Ennen kuin joku ehtii tarttua aiheeseen, niin pieni kenno aiheuttaa sen, että samaan katselukulmaan tarvitaan paljon pienempi polttoväli. Pienempi polttoväli taas antaa syväterävyyttä. Äh, lukekaa http://sulanto.blogspot.fi/p/syvateravyys.html.

Suunnitelma oli suurin piirtein tämä. Valottaisin taustan inasen verran tummaksi ja valaisisin Ellin käsisalamalla missä on pieni beauty dish. Tällä tavoin taustaan tulisi kauniit sävyt ja Elli pomppaisi kuvasta tehokkaasti pääkohteeksi. Kuvaisin kädet levällään tai ainakin toinen käsi kurotettuna, jotta saisin salaman riittävän kauaksi kamerasta.

Itse lento on oma tarinansa, mutta kyllä siitäkin on pakko vähän kertoa. Vähänkö oli jännää ensin ajella pitkin Jyväskylää ja katsella sopiva lähtöpaikka tuulen mukaan. Sitten kasailla ja täyttää kori ja pallo ns. ihmisten ilmoilla.

Itse lentäminen ei jännittänyt kamalasti missään vaiheessa. Ehkä pahin hetki oli siinä, kun tajusi, että kuusien latvat ovat jalkojen korkeudella. Pallo nimittäin lähti ilmaan hyvin pehmeästi, eikä sitä oikein edes tajunnut, että noustiin ilmaan.

Toinen hirvitys oli korin koko. Tai ei siinä sinänsä mitään, mutta jotta sain salaman sopivalle etäisyydelle, huomasin, että kurotin sen kanssa useasti korin reunan ulkopuolelle. Siinä oli myös kiinni tosiaan metallinen beauty dish, enkä ollut varma ollenkaan, että miten sen kiinnitys pitää.

Myös kuvaussuunnan valinta oli haaste, koska koriin mahtui juuri ja juuri 3 ihmistä ja pullot. Tämä tarkoitti sitä, että jos taustaa piti vaihtaa, niin se tehtiin todella korkealla ja ahtaasti paikkoja vaihtamalla. Ei siitä tippumaan olisi voinut mitenkään päästä, mutta ensikertalaiselle oli silti jännää.

Sinänsä kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja laskeuduimme näyttävästi Keljon Citymarketin parkkipaikalle, jossa meidät otti vastaan liuta lapsia kamerakännyköiden kanssa. Oli mukava tuottaa iloa sivullisillekkin. Tässä pari valmista kuvaa reissulta.

Yksi harmitus reissulta jäi mieleen. Kun on riittävästi muuta huolehdittavaa, niin tein aika monessa kuvassa fataalin virheen sommittelussa. Nimittäin tuo tukitanko joka näkyy toisessa kuvassa, lävistää monessa hylätyssä otoksessa ilkeästi kuvattavan pään. Aika harva tajusi, että mikä kuvissa oli vikana, mutta itseäni se häiritsi pahasti. Ei pitäisi unohtaa perusasioita, vaikka muuten kuvattaisiinkin hankalammin tai eksoottisemmassa miljöössä.

Koetan keskittyä jatkossa lähinnä opiskeluaiheisiin juttuihin, toivottavasti nyt kestitte tämän. 🙂